Tiistai ja Neuschwastein linna

Tiistaipäivänä meillä oli vain yksi ohjelma: Neuschwastein linnan vierailu. Tämä vanha mutta erittäin uljas rakennus sijaitsi noin kahden tunnin junamatkan ja muutaman minuutin U-baanamatkan päässä. Myös runsaasti kävelyä.

Heräsimme siis aamulla aikaisemmin kuin maanantaina, söimme hostellihuoneiden hintaan kuuluvan mutta silti suhteellisen maittavan aamupalan (nutellaa), jonka voimilla ryntäsimme kohti uusia seikkailuja. Ja seikkailuhan siitä alkoikin. Vastoinkäymisten kera. Nimittäin. Kun tulimme juna-asemalle, saimme tietää (jotkut kyllä tiesivät aikaisemminkin) että veturinkuljettajien ja muiden veturihenkilöstöjen keskuudessa oli yksimielisesti päätetty perustaa lakko. Saimme siis odotella ainakin tunnin verran juna-asemalla ennen kuin meidät huolittiin junaan.

Kun tieto lakosta viimeinkin pääsi (toisinaan valikoivasti) kuuleviin
 korviimme, monien hymyt hyytyivät. Onneksi kaikki kääntyivät
parhain päin.

Junamatka oli pitkä. Kokonaiset kaksi hikistä tuntia. Painostavan kosteaa tunnelmaa kuitenkin kevensi upeat saksalaiset maisemat.

Matkalla linnaan. kuten kuvassa näkyy, maisemat olivat hienot.
Taustalla näkyvät Alpit.

Junassa oli kuumuudesta huolimatta iloista istua

Kuten alussa mainitsinkin, linna oli myös runsaan kävelymatkan päässä. Se kävelymatka alkoi junamatkan jälkeen ja sitä  oli runsaasti eli paljon. Tilannetta kuitenkin kevensi vaivaiset kolmekymmentä lämpöastetta ja muutamilla myös reppu.

Ja sitten oltiinkin perillä, linnassa. Kameroita sai käyttää aina sisäänkäynnille (sisäpiha poislukien) saakka, jonka jälkeen niiden käyttö oli ehdottomasti kielletty. Meillä oli puolentunnin opastuskierros. Sen jälkeen laiskimmat saivat levähtää ja reippaimmat saivat käydä ottamassa kuvia linnasta sen ulkopuolella olevalta sillalta.

Näkymä sillalta. Kuten kuvasta näkyy, se on upea. Linna sijaitsee siis Alppien reunamaastoissa.

Linna oli nähty ja oli aika palata kotii... siis hostellille. Ilta alkoikin jo hämärtää, eikä junamatkakaan ollut enää niin riehakas kuin tullessa. Monille siis näytti uni maistuvan. Ainakaan itselleni ei jäänyt mitään teräviä muistoja paluumatkasta.

Ja sitten käytiin varmaan taas McDonaldsilla syömässä ja sen jälkeen nukkumaan.